Puhelimen laskuri näytti aamulla 84 päivää kunnes palaan kotiin... Kuukausi on jälleen kadonnut johonkin ja pari päivää sitten muistin etten oo kirjotellu tänne taas aikoihin mitään. Kamerakin on edelleen samassa paikassa, jossa sen kerroin jo kuukausi sitten olevan, ilman mitään sisältöä, sillä en vaan saa koskaan aikaseks raahattua sitä mukanani ja mun viikot on nyt taas niin samaa rutiinia, ettei tulis edes otettua kuvia. Puhelimesta löytyy aina silti joitain kuvia mitkä onkin nyt sit ainoita kuvia joka tähän höpöttely-postaukseen pääsee.
Seuraavat kuvat on niin surkeita ja haluaisin näyttää niin paljon osviittaa siitä miten suoraa idiotismia tää koko homma on! Eli kyseessä on tyttöjen 15v -juhlat... En tiedä miten monessa maassa on tapana järjestää tälläset juhlat ja määkään en ollut kuullut näistä aikasemmin, sillä aina puhutaan vaan jenkkien sweet 16, mutta tää 15 on täällä kova juttu.
Voisin selittää tästä niin paljon, etten tiedä edes mistä alottaisin.
Nää oli siis mun elämäni ensimmäiset 15v juhlat täällä ja en edes tuntenut koko tyttöä, mutta mun edellinen hostsisko Mariana oli kutsuttu niin pääsin mukaan.
Kaikki tytöt ei todellakaan pidä koko juhlia, mutta ne jotka ne haluaa pitää, upottaa näihin juhliin yhtien suurien häiden verran rahaa ja tää meneekin kuulemma aina siihen, että näiden juhlien jälkeen keskustellaan aina siitä kenellä on ollut cooleimmat juhlat. Yleensä siis tosi varakkailla vaan on mahdollisuus näihin juhliin.
Kaikki vieraat odotti klo 12 asti yöllä semmosessa suuressa, tosi koristellussa juhlasalissa päivänsankarin näkemistä ja kun kello oli tasan, toi tyttö tuli sieltä rakennuksen yläkerrasta suuressa wanhojen tanssien tyylisessä mekossa sinne koko 200 päisen vierasjoukon eteen, missä sen äiti ja isä oli sitä vastassa. Tän jälkeen ne vanhemmat piti sille tytölle puheet, jonka jälkeen se isä ojensi sille tytölle jonkun arvokkaan sormuksen. Sit oli joitain muitakin puheita vielä ennen, kun oli vuorossa sen tyttären ja isän valssi. Mua huvittaa vieläkin kun mietin mun ilmeitä ton illan aikana...
Ei sillä, ruoka oli ihan TOSI hyvää! Sinne oli palkattu semmosia kokkeja tekemään pasta-annoksia, mihin sai valita oikeestaan ihan mitä tahansa halus. Niin ja kakku ja jälkkäritkin oli huikeita. Tulipahan koettua tääkin osa kulttuuria!
Mun hostperhe kyseli kauheesti multa noista juhlista, koska ne tarvii nyt paljon ideoita mun hostsiskon ensvuoden juhliin, mitä ne on suunnittelemassa jo, vaikka niihinkin on aikaa vielä puoltoista vuotta.
Lähdettiin minä, Mariana ja ranskalainen Timothee Marianan isoisän farmille, kun se isoisä halus näyttää meille miltä näyttää valmis soija, koska meillä eurooppalaisilla ei sitä kai ookaan. :D
En oo koskaan oikein tykännyt pääsiäisestä, siitä huolimatta vaikka on pari vapaapäivää ja tänävuonna mulla oli ainoastaan perjantai viikonlopun lisäks vapaa, sillä Brasiliassa ei vietetä toista pääsiäispäivää lainkaan, eli koulussa ahkeroin jo tänkin päivän.
Nyt on pakko sulkea kone ja mennä nukkumaan. Huomenna me lähdetäänkin koulusta tutustuun yhteen tän kaupungin kolmesta yliopistosta.
Ps. Kaks viikkoa rodeoon! WIPIIII!
Hyvää yötä mulle ja huomenta teille!
-Magda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti