Itsensa ylittamista!

Viikko sitten perjantaina lahdettiin ajamaan bussilla kohti Brotasta muiden vaihtareiden kanssa. Matka kesti kaikkiaan 6h, kun bussi kiersi kaikki tan piirin isoimmat kaupungit, mista vaihtareita hyppas kyytiin. Taa matka oli rotexien, eli entisten tan piirin vaihtareiden jarjestama. Meidan rotexit on ihan huippuja taalla ja melkein kaikki vaihtarit haluskin lahtee talle reissulle just sen takia.

Paastiin hotellille puolenpaivan aikoihin ja jaettiin nopeesti huoneet. Ma asuin ton viikonlopun kahden ihan mahtavan kalifornialaisen kanssa ja voi etta sita naurun maaraa! Tavarat saatuamme heitettya huoneisiin lahdettiinkin heti kohti ensimmaista aktiviteettia. Bussi vei meidat kaupungin toiselle puolelle paikkaan, missa oli mahdollisuus moniin eri urheiluaktiviteetteihin. Ensimmaisena oli tosiaan vuorossa koskenlasku. Meidat jaettiin 6 hengen joukkueisiin ja annettiin kaikki turvavarusteet ennen, kun meidat vietiin lava-autoilla 5km paahan, keskelle semmosta sademetsaa muistuttavaa metsaa. Siella sit kerrottiin ohjeet ennen veneisiin menoa ja siina kohtaa alko kaikkia vahan pelottaan kun kerrotiin etta tassa koskessa oli tosi paljon kivia ja vetta ei ollu mitenkaan paljon, koska ei ollu satanu vahaan aikaan. Noo sit lopultakin nahtiin se koski ja mun mielesta siina oli kylla paljon vetta... hahah! Kaikissa veneissa oli ohjaaja/tahdinhuutaja mukana ja meidan vene oli kylla kokoajan menossa kivikkoon kun ei pysytty rytmissa... Valilla oli kieltamatta vaikeuksia seurata, kun katseli vaan ymparilleen, kuinka kaunis ja erilainen luonto voi olla bambuineen ja hyppivine apinoineen. Taa reitti oli kaikkiaan 10km ja ensimmaiset 5km oli enimmakseen opettelua meloa rytmissa. Loput puolet olikin taynna laskuosuuksia ja kovaa virtaa. 9km kohdalla ajttelin etta hyvinhan tasta selvittiin, kunnes juututtiin kiveen ennen suurempaa virtausta.. Meidan perassa tullut vene sit autto meita paaseen liikkelle tulemalla taysia pain.. Noooh, mina ja kanadalainen poika sit pudottiin kummatkin sinne koskeen, koska se vene oli ihan vinossa. Se kanadalainen paasi takas siihen veneeseen ja maa jatkoin virran mukana.. Meita oli neuvottu ettei saa koittaa nousta seisoon eika uida koska oli paljon kivia. Virta vei mua sit x-asennossa jonkun 80m ja nain uuden laskuosuuden taynna kivia ja ajattelin etta mun on pakko paasta johonkin ennen kun joudun tonne... En kuullu mitaan muuta tona aikana kun, etta joku kysy kuka tippu veteen ja kaikki huusi  Finland! Menin siella sit sen mun airon kanssa ja nain just ennen sita putousta vahan pinnan ylapuolella olevan kiven ja sain siita kiinni ja odottelin siella sit ennen kun mut haettiin pois sielta koyden kanssa. Hyvalla tuurilla siis selvisin vaan mustelmilla jaloissa ja selassa, onneks oli kypara! Oli kylla kaikesta huolimatta ihan huippu kokemus ja en kadu yhtaan etta menin. Kuvia mulla ei ainakaan viela tasta ole, koska olosuhteiden takia kamera oli vaan tan paikan tyontekijalla ja naa kuvat ei ole ainakaan viela vaihtareille asti tulleet.

Lauantaina aktiviteetit jatkui ja seuraavana oli vuorossa jonkunnakoinen kiipeily vesiputousta pitkin. En tieda onko talle joku nimi suomeks, mutta englanniks taa on rappel. Mun syke ei oo varmaan koskaan ollu niin korkee, kun sillon kun odottelin siella vesiputouksella mun vuoroo. Sielta ylhaalta ei nahny miten korkee se vesiputous kaikkiaan oli. Naki vaan puiden latvojen korkeuden ja tajus ettei se mikaan kovin peini ollut. Kaikki oli ihan paniikissa ja asiaa ei helpottanut yhtaan pitka odottelu, kun kerralla paasi meneen vaan kaks ja se koysien laitto kesti tosi kauan. Taa ei ollu mitenkaan helppo fyysisesti koska se kallion seina oli tosi liukas ja se vesi tuli kovalla voimalla jaloille. Onnistuin tassakin horjahtaan/liukastuun ja makasin siina pystsuorassa vesiputouksessa ja nauroin vaan kun en tienny mita olis pitany tehda. Alhaalla odotti joku 10 vaihtaria ja ne yritti kaikki huutaa mulle neuvoja, mutten kuullu mitaan koska se vesi kohisi niin paljon. Taa oli tainnu kayda muutamalle muullekin... Taa putous oli n. 100m korkea ja oli kauheeta kattoo alas, muttei silti tullu mitaan paniikkia koska olin niin hyvin koytetty. Lahinna vaan mietin etta voinko nyt siirtaa tota jalkaa tonne ennen kun liukastun uudestaan... Tasta on vaan kuvia sen vesiputouksen ylapuolelta, koska kameraa ei voinu ottaa mukaan kun siina kastu ihan kokonaan.

Lauantai huipentui viela vaijeriliiton n.150m korkeudella. Paastiin meneen pareittain ja menin yhden jenkki-tyton kans ja saatiin ihan huippu video meista siella korkeella! En vaan oo saanu viela itelleni tata videoo niin en pysty laittaan sita tanne. Ideana oli kuitenkin se, etta me liu'uttiin kaks pitkaa liukua kolmen ns. vuoren valilla ja huudettiin kurkkumme kipeiks!! Ne maisemat oli jotain uskomatonta! Sielta naki apinoita hyppimassa puissa ja sit sen taivaallisen vesiputouksen.

Noista kaikista mulla ei nyt oo laittaa tanne kuvia, mutta voi olla etta myohemmin ilmestyy jotain. Huippu viikonloppu kuitenkin huippu vaihtareiden kanssa!

Tiistaina koitti viimein se kauhujen 16.10. ... Pidin siis esitelman Suomesta ja musta KOKO koulun edessa PORTUGALIKSI!! Olin hyvin valmistautunut, joten pystyin oleen aika rennosti puhumassa siella. Nyt joku luulee etta puhun jo taysin portugalia... Mulla oli powerpoint-esitys mun tukenani, silla 3kk jalkeen ei voi viela olettaa etta pystyisin heittaan ihan tosta vaan tekstia paastani portugaliks. EI! Pystyn jo ymmartaan tosi hyvin keskusteluja ja valilla sanoon jotain valiin, mika on jo aika hyvin siihen nahden etten sanonu mitaan kun tulin tanne.
Kaikkiaan koulussa oli kuus esitelmaa kaks Meksikosta, kaks Kanadasta, yks Ranskasta ja mina sokerina pohjalla. Meksikosta ja Kanadasta oli kaks sen takia, etta meidan koulussa on kaks viimevuotista vaihtaria ja ne kertoi niiden vuodesta naissa maissa. Kanada ja Suomi on tosi samankaltaisia maita ja kerrottiin aika samoja juttuja, mutta silti kaikki halus ottaa kuvia just mun kans naiden esitelmien jalkeen ja kaikki on kyselly multa jalkeenpain jotain suomalaisia kappaleita. Myos kaikki opettajat oli jonossa yhteiskuviin.. HAH!

Pinssejakin alkaa kertya vahitellen!

Beijos!

Magda