Northeast

Vihdoin! Tästä on nyt jo yli  kuukausi aikaa, mutta en vaan oo millään ehtinyt koluamaan näitä kuvia läpi ja kirjoittaan tästä reissusta tänne. Tää teksti nyt on vähän riipaisua sieltä sun täältä, koska en muista enää tarkalleen mitä tapahtui millonkin, mutta sitä varten on jälleen nää miljoonat ja miljoonat kuvat.

Ihan aluks kerron, kun kirjotin sillon ennen tätä reissua että ajetaan nää kaikki kamalan pitkät matkat bussilla, niin ei ei ei. Meille annettiin väärää informaatioo ja päästiinkin lentään noi matkat, mikä oli niiiiiiin hyvä juttu.

Meidän lento oli Fortalezassa aamulla klo 5, jonka jälkeen päästiin suoraan hotellin aamupalan ja sisäänkirjautumisen jälkeen bussikierrokselle näkeen kaupunkia ja rantoja.

Sunnuntaina sunnattiin koko päiväksi Beach Parkkiin, mikä on koko Latinalaisen Amerikan suurin vesipuisto ja oli kyllä ihan mieletön!

Maanantaina illalla pakattiin taas laukut ja istahdettiin bussiin neljäks tunniks kohti Jericoacoaraa. Bussi jätti meidät kuitenkin keskellä yötä huoltoasemalle, missä meitä oltiin vastassa kolmella eri lava-autolla. Meille kerrottiin tässä kohtaa, että ollaan menossa kylään jossa ei oo kunnollisia teitä, ettei bussilla sinne meno oo mahdollista. No sit kaikki 30 matkalaukkua tungettiin yhdelle lavalle ja kaikki vaihtarit niihin kahteen muuhun lava-autoon. Siellä sit mentiin keskellä yötä ensin semmosen savannia muistuttavan alueen läpi ja sen jälkeen ajettiin hiekkadyyneiltä, minne ne autot meinas jäädä kokoajan jumiin.

JERICOACOARA!! Huh mikä paikka! Sen kaupungin ''kadut'' oli tosiaan hiekkaa, eli kaikki autot mitä siellä oli, oli semmosia rantakirppuja tai sit niitä lava-autoja, millä sinne kylään tultiinkin. Oltiin siellä viis päivää ja oli tosi ihanaa, mutta TOSI kuuma ja ton reissun jälkeen matkalaukussa oli +5kg ihan vaan pelkkää hiekkaa..

Yhtenä päivänä lähdettiin käveleen Jericoacoaran suositulle turistikohteelle ja oli ehkä fyysisesti mun elämäni kamalin päivä! Me vaihtarit ei tiedetty yhtään mihin ollaan ryhtymässä ja luultiin että se paikka olis ollu lähellä meidän hotellia. No okei vaan vajaa 3km, mutta kun oli ihan suora auringonpaiste ja +40'c, lisäks kaikkien vedet loppu jo ensimmäisen kilometrin kohdalla ja jalkojen alla polttava hiekka.

Kun 2km jälkeen näkyy vihdoin meri ja tiedetään että ollaan jo lähellä.

Takasinkin oli pakko mennä ja alko epätoivo kaikilla muilla iskee paitsi meidän ryhmänohjaajalla, joka koitti tsempata meitä kiipeemään ylös noita pirun hiekkarinteitä.

Tää päivä oli huomattavasti parempi! Riippumatot meressä on jotain parasta!!

Viimeisen illan aktiviteetti meillä oli lautailu hiekkadyyneillä.

Jälleen kohti Fortalezaa ja lentokenttää.

Lennettiin Brasíliaan ja se oli meidän reissun viimeinen kohde, missä meillä oli kaupunkikierros, sisältäen kirkkoja, museoita ja joitain tunnettuja rakennuksia.

brasilialaiset häät

Käytiin myös kattomassa Brasilian presidentin taloa.

Matka töppäs jo heti 30km jälkeen kahdeks tunniks kolarin takia.

Lähdettiin ajaan takas etelämmäs iltapäivällä ja olin seuraavana päivänä klo 12 takas Assiksessa niiin väsyneenä ja haikeena siitä että meidän reissu oli ohi, mutta silti niin iloisena omasta sängystä ja suihkusta.

Vitsi miten ylpee, että nää kuvat on vihdoin täällä! Nyt nukkumaan!

-Magda